Tarkkoja tietoja Sissosten suvun alkuvaiheista ei ole. Kirjailija Elna Pelkonen teoksessaan ”Runon maisema” esittää, että Sissosten suvun kantaisät ovat muuttaneet Ilomantsiin jo 1300- luvulla. Sodat idän ja lännen välillä olivat raskaita aikoja Novgorodin alueen karjalaisille. Vuonna 1333 Novgorod luovutti Käkisalmen läänin kanta-alueen Liettuan verohallintaan. Tämä merkitsi alueen asukkaille vieläkin tukalampaa aikaa. Osa asukkaista muutti Vienan alueelle, osa suuntasi Ilomantsin suunnalle. Sissosten esi-isät lähtivät myös liikkeelle, Pelkosen mukaan Kurkijoen Sorolan kappeliseurakunnan alueelta. Ilomantsissa oli jo asutusta Sonkajan alueella. Uudet asukkaat asettuivat Mekrijärvelle.
Vatjan viidenneksen verokirja vuodelta 1500 kertoo jo tarkemmin tuolloisesta Ilomantsin asutuksesta. Tuolloin Mekrijärvellä oli useita taloja sekä hovitila ja verotus oli siirtynyt arkkipiispalta Käkisalmen läänin maaherralle. Koko Käkisalmen lääni siirtyi v. 1589 Ruotsille, jolloin osa Mekrijärven kanta-asukkaista muutti vanhoille elinalueilleen.
Vuoden 1589 verokirjan ja myöhempien maakirjojen mukaan Mekrijärvellä olivat kolmessa polvessa Teppana Leonteinpoika , Ondrei Teppana ja Mikitta Ondreinpoika.
Mikitta Ondreinpoika johtanee kuitenkin Pelkosen mukaan siihen Mikitta Iivanaan , joka on Sisso Ivanovin isä ja Sissosten kantaisä.
Vuoden 1683 henkikirjoissa IVANOV-SISSOSET ovat jo varmoina hahmoina historiassa.
Mainittu Sisso Ivanov on saanut lisänimen ”Noita- Sisso”. Hän on on ollut patriarkaalinen hahmo aikakautenaan koko Pohjois-Karjalassa. Elna Pelkonen kuvaa häntä edellä mainitussa teoksessaan: ”Hänen tiedetään loitsuillaan ”siunanneen maan kasvun ja veden viljan. Hän paransi tauteja, seisautti veren, löi tainnoksiin niin ihmisten kuin metsän väen, loihti esiin hävinneet tavarat, löysi varkaat kymmenien kilometrien päästä. Hän oli kaikkien tuki ja auttaja, ja rajan takanakin häntä tarvittiin. Sisso Ivanov oli kylän päämies ja valantehnyt ”riihipappi” eli virallinen puinnin merkitsijä.
Sisso Iivananpoika kulki valatakuntien väliä naapureissaan ja pyhiinvaellusmatkoillaan. Sisso tunnettiin kaikkialla Solovetskia myöten.
Vuonna 1721, kun läänitykset lakkautettiin, Sisso oli saanut vuokrata Mekrijärveltä kruununtilaksi muutetun hovileirin. Sissolla oli rahaa tämän komeuden ylläpitämiseen. Hän asui siellä nuorimman poikansa Ossipan kanssa. Kuolinvuoteellaan Sisso Ivanov ennusti vaikeiden aijojen olevan tulossa Ruotsin-Karjalaan ja kehoitti omaisiaan muuttamaan rajan taakse. Sisso haudattiin Kokoniemen hautausmaahan kirkonkylään. Hautaamisen toimitti viikon kuluttua kuolemasta Suistamon pappi Feodor Sofronov.
Sisson kuoleman jälkeen hänen kahdesta maatilastaan toinen poika Ossippa sai entisen hovin paikan,jota hän isännöi poikansa Jerofein kanssa, ja tilan Mekrijärvi 10 sai Jyrki. Tila sai vuonna 1745 numeron Mekrijärvi 13. (Ismo Björn: Suur-Ilomanstsin historia, s.586)
Kondrad Sissosen aikana tila jaettiin. Myöhemmin tila jaettiin vielä useampiin osiin. Sissosten tilan tiedetään olleen 1700-luvun puoliväliin saakka Mekrijärven rikkain. Ossippa, Jerofei ja Kondrad olivat kylän edusmiehinä Ilomantsin käräjillä lautamiehen tehtävissä, mikä osoittaa heidän arvostettua asemaansa.
Sissosten asema on perustunut sekä tietoon että valtaan. Heillä oli sekä sukulaisuus- että kauppasuhteita Savoon sekä myös Aunukseen.(Björn: mt.,s.587). Tiedetään myös Sissosten harjoittaneen 1700-luvulla maanviljelyn ja kalastuksen lisäksi laitonta laukkukauppaa . Tavarat salakuljetettiin Venäjältä kaupattavaksi Savoon. Runonlaulaja Simanan kaima, toinen Simana, jäi Liperissä kiinni salakuljetuksista, ja tuomittiin huomattaviin sakkoihin.(Björn: :mt.,s.587)
Raimo Sissonen
Pelkonen Elna: Runon maisemia. Kultturikuvia Ilomantsista I.1967 Otava.
Björn Ismo: Suur-Ilomantsin historia. Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran histoaria vuoteen 1860. Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran paokallishistoriatoimikunta 1991
