Sissolan pirtti

Runononlaulaja Simana Sissonen kotipaikka on ainoa Suomessa alkuperäisellä paikallaan säilynyt runonlaulajan pihapiiri.

Simana Sissosen rakensi Sissolan pirtin 1800-luvun alussa. Sissolan pihapiiriin kuuluu nykyään kaksi asuinrakennusta, Simanan pirtti ja Iivanan pirtti. Niiden välittömässä läheisyydessä ovat jäljellä myös navetta, aitta, liiteri ja sauna sekä kaivo.

Sissolan pirtin tupa oli neliönmuotoinen, kooltaan 7,3 x 7,3 metriä. Talossa oli läpi talon ulottuva eteinen sekä kaksi päätykamaria. Rakennuksen pohjamallina oli 1600-luvulta lähtien yleinen paritupapohjakaava. Kaksi tuvan ikkunoista oli järvelle päin, kaksi etelään ja yksi pohjoisen suuntaan. Nykyinen uusi sisäänkäynti hirsiportaineen on rakennettu aikaisemman pohjoisikkunan paikalle.

Martti Haavio kuvaa käyntiään Sissolassa kesällä 1933:

” Harmaassa, siistissä pirtissä – samassa, jossa Simana lauloi virsiään omituiselle nuorukaiselle Taneli Europaeukselle – viivyin tunnelmallisen iltahetken. Pienten ikkunaruutujen takana oli Mekrijärvi tyynenä ja tummana: mutta sen yllä lepäsivät heinäkuun raskaat ukkospilvet, valkoiset, mustat, punertavat. Aurinko katsahteli niiden välistä vaipuessaan länttä kohti, Mekrijärven taakse. Talon yläpuolella, loivalla rinteellä, olivat pellot, peltojen takana metsä, ja jos silmäni olisivat voineet tunkeutua sen lävitse, olisin nähnyt idyllisen leveän Koitajoen, joka yhdessä Mekrijärven kanssaa luo tästä kyläkunnasta suuren niemimaan. Jos luonto, niinkuin sanotaan, kykenee lahjoittamaan ihmiselle laulun taidon, on Mekrijärven kauniilla ja väkevällä maisemalla ollut aivan erikoinen kyky siihen.”

(Haavio:Viimeiset runonlaulajat. Kolmas painos.WSOY 1985, ss.152-153)

Paljoakaan ei ole jäljellä enää pirtin alkuperäisestä asusta. Pirtti on tiettävästi ollut aikaisemmin matalampi ja ikkunat pienemmät.

Pirtti on sahattu kahtia 1907. Tupapuoli erotettiin eteisestä ja kamareista. Simanan pirtti jäi entiseen paikkaan, mutta kamarit eteisen kanssa siirrettin vanhan tallin paikalle pihan laidalle. Tätä toista rakennusta kutsutaan Iivanan pirtiksi.

Simanan pirttiä on jälkeenpäin korjattu. Vuonna 1913 rakennettiin uusi kuisti ja 1930 rakennukseen tehtiin lisää korjauksia. 1956 – 1963 välisenä aikana hirsirunko sai lautavuorauksen.

Simanan pirtin sisutukseksi jätettiin sivustavedettävä sohvasänky, pitkä pöytä, seinänvieruspenkit, pari seinäkaappia ja astiakaappi. Kamariin on koottu näyttely Mekrijärven kylän ja Sissosten suvun runoperinteestä. Iivanan pirtin kalustus on alkuperäinen. Muut huonekalut, talousesineet ja työkalut ovat nykyisin sijoitettuina navettaan rakennettuun varastoon.

Pihassa oleva pärekattoinen aitta on siirretty paikalleen jakotoimien yhtyedessä 1900-luvun alussa. Navetta rakennettiin vasta sodan jälkeen 1948. Rinteessä oleva savusauna on peräisin 1910- tai 1920-luvulta ja antaa edelleenkin pehmeän suloiset löylyt. Saunan notkelmassa olevan 16 metriä syvän kaivon vesi on erinomaisen hyvää juotavaksi. Miespihan ja karjapihan väliset riukuaidat ja peltosarkojen väliset aidat rakennettiin vanhoille paikoilleen arkistokuvien mukaisesti.

Ilomantsin kunta lahjoitti asumattomiksi jääneet rakennukset ja niihin liittyvät maa-alat valtiolle. Opetusministeriö otti lahjoituksen vastaan 1993. Samana vuonna rakennukset ja alue luovutettiin Joensuun yliopiston käyttöön ja rakennuksissa suoritettiin peruskorjaukset. Yliopiston Mekrijärven tutkimusasema toimi tiloissa käyttäen niitä kokous-, koulutus- ja tutkimustiloina aina vuoteen 2016.

Samana vuonna Museovirasto luopui pirtistä. Ilomantsin kunta osti pirtin valtiolta ja lahjoitti sen edelleen Sissosten sukuseuralle. Arkkipiispa Leo siunasi tilat uuteen käyttöön heinäkuussa 2017. Sukuseura käynnisti välittömästi kriittiset korjaukset ja uusi Simana ja Iivanan pirttien pärekatot vuonna 2017 Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön ja Vaara-Karjalan Leader ry:n tuella.

”Monet nykyisetkin Mekrijärven kävijät ovat haltioituneet runon maisemasta; he katsovat samaa järveä, joka oli osa Simana Sissosen ympäristöä, he näkevät saman auringon laskevan, joka on elähdyttänyt Iro Sissosta, Simana Huohvanaista ja muita… Nyt taidolla korjatut, sähköistetyt ja tämän päivän menneisyystarpeita palvelevat Sissosten asumukset – ”Suomen Karjalan ainoa autenttinen, runonlaulajien aikakauteen kuuluva kokonainen rakennusryhmä” – todistavat samanaikaisesti runohistorian läsnäolosta ja sen poissaolosta.”

(Seppo Knuuttila: Katoava kansanrunous Ilomantsi-retoriikan erityispiirteena.Teoksessa: Runojen ranta.Mekrijärven Sissola, toim. Jorma Aho ja Laura Jetsu.1995. SKS. Helsinki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 626 . ss.201, 203)

Raimo Sissonen